Elämä ilman emäntää on kuin harventamaton metsä

Vaimoni lähti viikko sitten metsätöihin, ei aikonut viipyä kauan. Vähän vesurilla harventaa aikoi vain, kun isäntä on niin laiska, että hyvä, kun syömään tietokoneen äärestä pääsee, ja, jos joku yleensä viitsii sille tehdä ruokaa. Täältä sen pitäisi löytyä, ajattelen, ja selaan kotirouva sivuja. Ei se varmaan mihinkään metsätöihin ole mennyt, kun ei kerran takaisinkaan siltä tullut. Ulkona on aika mustaa, pimeää, ei kukaan pärjää metsässä näin pimeällä. Tällä on melko lailla samanlainen vartalo kuin vaimolla, mutta vaatteet se on unohtanut kyllä kammarin puolelle, niin levittelee jalkojaan, hyi sentään. Sauna-ilta, saunan päälle on mukava makoilla alasti sängyn päällä ja antaa ihon kuivaa. Sitten kylmä olut ja päälle puhtaat alushousut, semmoiset pitkät, ja niiden päälle muhoslaiset villahousut. Jo on eroottinen olo. Kyllä suomalainen mies on kaunis, kukkona käveleskelee television edessä ilman paitaa villahousut jalassa, jos vaikkapa vaimoväki siitä villiintyisi. Mutta nyt ei villiinny, ei ole kotona, on metsätöissä, savotassa varmaan. On se kummallinen tuo miehen mieli, kun vaimo on kotona niin, vituttaa, ja kun se on poissa, niin sitä kaipaa.

Fetissisivut, viisikymppiset naiset sukkasillaan ja ilman sukkia, pikkupöksysillään tai ilman. Vaimolla on kyllä aina vaatteet päällä, yöllä ja päivällä. Ei sentään saunassa. Talohan on meillä kylmä kuin ryssän helvetti, varsinkin nyt kun ei ole ollut emäntä lämmittämässä uunia. Lumityötkin on tekemättä ja portaat lakaisematta. Perkele, kun meinaa sormet hyytyä kylmästä, on vaikea kirjoittaa, näytössä kimaltelevat jääkukat muistuttavat mieleeni poikani häät kesällä, kun morsiamen huntu leijaili hartioillaan matkalla kirkosta hää-autoon, ihmisten heitellessä riisiä heidän päälleen. Meinasin ostaa moottorisahan häälahjaksi, mutta tein kuitenkin taulun, maisemataulun suosta.

Tänään taisi taide ajaa taas talomme ohitse, luovuuden laiha lohtu ei köyhää elätä, ei syötä, ei juota.

Minulla taitaa olla jo tosissaan vaimoa ikävä. Anna hyvänen aika anteeksi, lupaan, etten tee sitä tai tätä, tai sittenkin jotakuta muuta ehkä ajattelisin. Ei, minä lupaan, sinä olet sittenkin se ainoa, mutta kun teitä on niin monta samanlaista, ainakin melkein. Onneksi en ole joutanut opettamaan hänelle moottorisahan käyttöä, se on niin heiveröinen ja heikko, ihan hävettää, kun se ei syö edes kunnolla. Kaikenmaailman salaatteja ja vihanneksia leivän päälle laittaa, eikä nuku edes päiväunia. Avioliitossahan vaimo on tietyn ajan tasavertainen, sitten alistuvainen, jonka jälkeen se alkaa pärjätä omillaan, kun miehen kontrolli ja kunto alkaa pettää. Vaimo alkaa tehdä metsätöitä itsekseen. Mitäs me eturauhasvikaiset miehet sitten tehdään. Me haaveilemme tietenkin nuoremmista ja vetävämmistä naisista ja mietimme, kuinka uskaltaisimme mennä lääkäriin kysymään Viagraa tai jotain muuta pystyttävää lääkettä. Onhan meillä nitrojakin taskussa mahdollisen sydänkohtauksen varalta. Mitenkähän semmoiselle nuorelle ammattikorkeakoulun kauppa- ja markkinointilinjan käyneelle tradenomille opetetaan moottorisahan käyttöä.

Yhtenä aamuna, kun kuulin jälleen erään hyvän ystäväni kuolemasta, pysähtyi ajatusmaailmani hetkeksi tai ainakin minuuteiksi. Jäin tuijottamaan itseäni peilistä, Kuolema kysyi, olisinko kiinnostunut luopumaan minäkin. Siirryin metrin verran sivummalle tuijottamaan tyhjää seinää.

Seinän raosta kurkisti pieni ötökkä ja iski minulle hymyillen silmää. Minä tapoin sen. Järjestys oli palannut maailmaan. Mitä järkeä on enää keskustella jo kerran opituista asioista, syömisestä, naimisesta, elämästä ja kuolemasta. On vain mentävä eteenpäin, turvallisuus ennen kaikkea ja huoli huomisesta.

Metsän hoitamatta jättäminen, varsinkin nuoren metsän, on silkkaa rahan tuhlausta. Niin on myös tuliaisten ja lahjojen ostaminen vaimolle ja tyttöystäville. Nainen haluaa ratkaista itse metsänsä hoidon ja valita sille sopivan ajankohdan ja hoitomuodon. Onneksi on olemassa etelän matkat.

Tulevaisuudessahan nainen hoitaa metsänsä itse ja me miehet elämme omaa yksinäistä maailmaamme tappaen välillä itsemme, niin kauan kuin meitä on vielä olemassa. Enää tuskin tarvitaan sotia, me sodimme itsessämme, me tuhoamme itsemme sisältäpäin myrkyllisillä ajatuksilla

Mielisairaalat täyttyvät 50 vuotta täyttäneistä ongelmalapsista, rotareista, politiikoista, johtajista, vapaamuurareista, kodinhoitoon kyllästyneistä yhteiskunnan tukipylväistä ja metsänhoitajista.

Olen huomannut tuntevani surua, jos jääkiekkoa televisiosta katsoessani toinen joukkue häviää toiselle, koska tänä päivänä ei tunneta sanaa yhtä hyvä, tasavertainen. Eniten varmaan vituttaa sen maalivahtiraukan puolesta, tai oikeastaan ohiampujan puolesta. Perkele, taitaa satuttaa eniten, kun en itse ole se onnistuva maalivahti, joka torjunnallaan voi pelastaa kokonaisen kansan itsetunnon.

On varmaan suurenmoista olla sankari jollekulle, tuntea palvontaa ja salakavalaa ihailua, tuntea rakastava tikarin isku selkärangan vasemmalle puolelle. Jokainen haluaa olla joskus sankari.

Silti vaimoni lähti metsään unohtaen sankarinsa kotiin olemalla itse metsän poika, sankari jylhän kuusiston. Taas käy kateeksi. Akat pilaa vielä metsänhoidonkin, ei riitä että kotona johtaa, vei vielä minun sahanikin. Onkohan sillä vielä bensa loppunut, koska kanisteri on jäänyt kotiin. Se ei voi olla metsässä yksin. Entä, jos se kyttää jossain pihapiirissä, täällä täytyy olla vakoilulaitteita, joilla se kyttää, iskeäkseen tikarin selkääni. Eilen illallakin katselin netistä naisia ja sex tv:stä nussimista. Se on nähnyt minut tutkimassa itseäni suihkussa.

Palelee, pelkään, että se tulee takaisin milloin tahansa ja täällä on niin siivotonta. Matot pihalle ja imuroimaan. On yö. En näe edes, kuinka matoista pöly lentää. Jätän ne ulos yöksi.

Aamulla kun herään, talo on putipuhdas, huonekalut järjestyksessä, matot paikoillaan ja aamukahvi keitettynä. Joku on käynyt täällä. Bensakanisteri on viety. Vaimo on käynyt täällä, aivan varmasti.

Se kantaa minusta huolta sittenkin.

Minä olen ostellut sille kaikenlaisia tuliaisia, mutta se on vain nostanut niitä hyllylle, kokeilematta edes mekkoja, joita olen hänelle ostanut. Poissaolevana naisena on kai hänellä siihen oikeus. Tuliaisia on varmaan jo yksi autotallillinen ja minä ostelen niitä koko ajan lisää. Oloni tuntuu yksinäiseltä, minä rakastan häntä. Minulla on ikävä. Minä haluan leikkiä vaimollani.

Saatana, minun on saatava aikaakaan jonkunlainen ratkaisu. Enhän minä voi ikääni valittaa ja ruikuttaa sympatiaa keneltäkään. Minä tapan.

Tuomion tumma syli ottaa vangin viimeiseen syleilyynsä, puristaa hänen rintaansa. Katkera huuto kajahtaa ilmoille hänen hampaattomasta suustaan. Kalu pystyssä, kuin ojennettuna lohduttajalle, ruinaten viimeistä panoa, turhaan. Hän on mennyt, lopullisesti. Minulle jää vain elinkautinen.

Itse asiassa minä en pidä viinasta, humala vielä menettelee, mutta rakkaus, se on jo liikaa.

Nuori nainen, joka antoi haistella itseään, meni pois, nuoren miehen luo. Vanhempi nainen, jolla oli ryppyinen leuka, istui hetken vierelläni ja lähti. Sanoin hänelle olleeni joskus ihana. Vitut, sanoi nainen. Hän lähti pois.

Aamulla minun vieressäni huokaili jäävuori, minun tuli kylmä. Kävin vessassa, virtsasin keltaista jäätä. Karmeaa, eikö totta. Tulee joulu. Pakkasia onkin odotettu jo pitkään. Minä vihaan joulua. Minä vihaan Jeesuksen syntymää. Minä vielä tapan sen Jeesuksen. Ennustus on jo olemassa.

Katsokaa tuotakin retkua, hän sanoi ystävilleen, hän on ollut minun mieheni. Heillä oli hauskaa, kaikki hymyilivät, osa nauroi minua. Tuo ei ole valinnut oikein, me kaikki muut olemme. Meidän Omegamme on ihan jees.

Vaimo on palannut. Hän on löytänyt itselleen uusia ystäviä. He rakastavat toisiaan. Kaikki syövät Omegaa.

Antaisivatkohan he minun edes hiukan maistaa, minä lupaisin muuttua, minä en haluaisi, mutta minulla ei taida olla vaihtoehtoa. Saisinhan vaimoni ehkä takaisin. Antakaa minulle Omegaa.

Olo on vittu, ihan jees, posket täynnä pillereitä kuin pastilleja ja olen saanut maata vaimoni vieressäkin, kaksi kertaa. Viime viikolla yhdesti ja tällä viikolla toisen kerran. Se pieree unissaan, minullakin on maha kipeä koko ajan. Aina kun ottaa Omegan, on hetken hyvä olo. Sitten pierettää. Vihreää kaasua. Kaasu itkettää ja kaikki haluavat lohduttaa. Tuntuu kuin kaikki rakastaisivat minua.

En vain ymmärrä kuinka siihen vastaisin, en tunne mitään. Olen kuin tuntematon itselleni, vaikka olemme joskus ehkä tavanneetkin. Peilissä näen vain harmaantuneen ukon, jotain tuttua itsestäni, menneisyydestä. Tuo mies on komentanut, hakannut, moittinut kaikesta mitä olen tehnyt tai edes yrittänyt tehdä. Koskaan ei ole kiitosta sanonut. Aina on parannettavaa tai toisin tehtävää. Kun sai valmiiksi, sitä ei näkynyt missään. Olisi pitänyt huolta. Nyt on myöhäistä, olen jo tuhonnut toisenkin mahdollisuuden. Mahdollisuuden elää ja rakastaa toista kuin itseäni. Perintö.

Ne yrittävät saada minut unohtamaan erotiikan, maailman, joka on minun voimavarani. Kaikki ihmiset ovat pettäneet minua keskenään, ovat menneet naimisiin toistensa kanssa, raukat.

Kerran minun piti lähteä terveyskeskukseen, muka sydänfilmiä otattamaan. Lääkäri kyseli potenssivaikeuksistani, kun rytmihäiriöni muistuttivat lähinnä Zetor traktorin käyntihäiriöitä, hänellä oli kuulemma sellainen, siis traktori. No minä pöljä tietenkin soittamaan siitä emännälle, että tarvitaanko meillä Viagraa, eli annatko vielä tai koskaan minulle. Minäkin olen sen verran pihi mies, että pelkään meneekö pillereihin uhratut rahat hukkaan jos vaimo ei annakaan. Siitä en ole lainkaan huolissani seisooko mulkku, koska seisoo muutenkin. Tunnen itseni niin mulkuksi. Vaimon mielestä minä teen eroottisen kokemuksen vaikka hernekeiton syömisestä, saati sitten vessassa käynnistä.

Nainen on kuin huora, tunteeton, laskelmoiva ameeba. Se ei nauti miehelleen, toimii välineenä, kääntää selkänsä tosiasioille, alistuu pakosta välttääkseen konfliktit. Avioliiton perusta. Lisääntymisen velvoite. Aikojen alussa lapset tehtiin perheelle avuksi, tekemään töitä perheen yhteisten asioiden saavuttamiseksi. Nyt lapset vie markkinatalous ja vanhemmat joutuvat keskenään riitoihin markkinamafian päämäärien saavuttamiseksi. Kosketus on kadonnut tai sitä ylikorostetaan.

Onneksi tämä on miehen näkökulma. Tosiasia on kuitenkin niin, että mies ei osaa koskettaa. Jos reitti vaginaan ei ole auki, on etsittävä toinen tie. Mahdollisesti toinen nainen eli jatkettava siitä, mihin edellisen kanssa on jääty. Kierre jatkuu, ansassa ollaan edelleen. Toisena vaihtoehtona on masturbaation kuiva kosketus tai miesseuran käyttäminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Homous.

Homothan ovat naisille mieleen, koska ne ovat miehen kuvia, kuin naisen kuvat meille heteroille.

Homo on turvallinen ja luotettava, sillä ei vaginalle seiso, vaikkakin epäilen, että kaikki pornoelokuvien miesnäyttelijät ovat homoja, koska niiden on aina lauettava persereikään. Tai sitten he ovat vankikarkureita. Varmaan käyttävät jotain seisottavaa yrttiä ja tuskin sen nimi on rakkaus.

Rakkaus on ihana asia. Minäkin rakastan itseäni. Naisväki väheksyy meidän miesten tarvetta katsella nk. pornolehtiä, koska heillä on huono omatunto. Pornoelokuvan nainen on seksuaalisesti muka aktiivinen ja halukas ottamaan miehen sisäänsä. Mies kokee lapsuutensa pornossa paremmin kuin tylsän, estoja täynnä olevan puolisonsa kanssa. Mutta kukapa mies haluaisi pornotähden vaimokseen, sitähän saisi kytätä koko ajan, etteivät muut miehet haistaisi kiimaa ja kävisi hyödyntämässä aina aktiivista ja ymmärtävää vaimoa. Minä ainakin tappaisin heti, jos joku vieras mies hyödyntäisi puolisoani. En minä silti vaimoani tappaisi, hyvää ja huolehtivaa naista, joka lämmittää talon, tekee lumityöt, ruokaa ja nukkuu vieressäni.